Suuria tunteita Olavinlinnassa

Kun asuu Savonlinnassa ja tekee matkailujuttuja työkseen, on ihan selvää, että oopperasta muodostuu tärkeä osa elämää. Ensimmäinen oopperakokemukseni taisi olla joskus 18-vuotiaana. Muistan vieläkin Olavinlinnan hienon tunnelman, Taika huilun värikkäät lavasteet ja ihmeellistä kyllä, muistan tarkalleen, mitä minulla oli päälläni oopperassa. Ihan heti en tosin jäänyt oopperakoukkuun, vaikka esitys tekikin lähtemättömän vaikutuksen.

Vuosien saatossa ooppera on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi elämääni tai ehkä tarkemmin sanottuna kesiäni. En edes muista kesää, jolloin en olisi oopperatunnelmasta Olavinlinnassa nauttinut. Matkustan paljon ja käyn mielelläni myös matkoilla oopperassa, mutta yrityksistä huolimatta en ole vielä löytänyt Savonlinnan Oopperajuhlien vertaista oopperakokemusta. En väitä lainkaan, ettei muualla osattaisi tehdä oopperaa, mutta Olavinlinna oopperanäyttämönä on vain yksinkertaisesti ainutlaatuinen. Olen nauttinut Verdistä Metropolitanissa, vuodattanut kyyneleitä La Scalassa ja innostunut Marinskissa, mutta Olavinlinnassa koetut tunnemyrskyt ovat aivan omaa luokkaansa.

Jo pelkästään Olavinlinnaan astelu on joka kerta tunteita herättävä kokemus. Linnan jykevät keskiaikaiset muurit kätkevät sisäänsä monta traagista tarinaa ja kuiskivat salaisuuksia vieraiden korviin. Muuriin elävältä haudatun neidon tarina koskettaa ja linnan perustajan Erik Akselinpoika Tottin patsas herättää ansaittua kunnioitusta.

Hyvä ohjaaja antaa linnan päästä oikeuksiinsa myös oopperanäyttämönä. Parhaimmillaan ooppera ulottuu katsomoon saakka, ja koko esityksen tunneskaala iskeytyy täydellä voimalla katsojan ihon alle. Sitä kyynelten määrää kun Madama Butterfly antaa lapsensa Pinkertonille ja tappaa itsensä. Se tunne, kun Tristan ja Isolde, yksi Savonlinnan oopperajuhlien historian pisimmistä oopperoista, loppuu ja tekisi mieli huutaa, että ei saa vielä lopettaa. Tai kahden suuren, Matti Salmisen ja Leif Segerstamin, yhteiset koskettavat jäähyväiset viime kesän Boris Godunovissa. Näistä tunteista ei vaan saa koskaan tarpeekseen.

Ooppera on aina täysivaltainen elämys

Minulle ooppera ei ole koskaan pelkkä ooppera, vaan täysivaltainen elämys kaikille aisteille. Elämyksen aloittaa tavallisesti ruokailu jossain kesäterassilla. Olen itse niin ihastunut Wanhaan Savonlinnaan eli Olavinlinnan alueeseen, että useimmiten käyn päivällisellä juuri linnan kupeessa. Oma oopperailtojen suosikki on vanhassa puutalossa sijaitseva Linnakrouvi, joka tarjoaa viehättävien puitteiden lisäksi hyvää ja kaunista ruokaa.

Toinen mukava tapa aloittaa oopperailta on käydä risteilyllä ja rantautua linnaan Olavinlinnan takalaiturin kautta. Savonlinna on erityisen viehättävä kaupunki juuri vesiltä katsottuna ja toisaalta linnasta tulee nähtyä ihan uusi puoli kun ei tule sisään pääovien kautta.

Valmistaudu hyvin

Olen vuosien saatossa todennut, että mitä paremmin valmistaudun oopperaa varten, sitä enemmän siitä nautin. Vähintä mitä voi tehdä, on lukea libretto ennakkoon, mutta ehdottomasti parhaiten oopperaan pääsee sisälle teosesittelyjen kautta. Kun ammattilainen kertoo oopperan synnystä, säveltäjän suhteesta oopperaan ja oopperan kulusta, avautuu aivan uudenlainen maailma. Osaat etsiä oopperasta juuri ne kiinnostavimmat kohdat ja ymmärrät paremmin pienetkin nyanssit, jotka voisivat muuten mennä täysin ohi. Savonlinnan kesäyliopisto järjestää jokaisena oopperailtana teosesittelyn Riihisaaressa maakuntamuseolla.

Oopperan jälkeen

Ooppera ei koskaan pääty siihen kun kapellimestari laskee tahtipuikkonsa. Hyvästä oopperaelämyksestä kiittäminen on kiinteä osa oopperaa. Ihmiset tömistelevät jalkojaan ja huutavat seisoaltaan bravo-huutoja. Vierailevat oopperatalot kehuvat usein juuri sitä, kuinka Olavinlinnan yleisö elää mukana koko esityksen ajan.

Olavinlinnasta on mukava poistua kesäiseen pimenevään iltaan kaikessa rauhassa ja kansainvälistä tunnelmaa fiilistellen. Kuljeskella rantoja pitkin ja istahtaa viinille tai syömään johonkin lukuisista rantaterasseista. Hyvässä lykyssä paikalle saapuu myös oopperakuoro ja kajauttaa ilmoille tunnettuja oopperasäveliä. Savonlinnan heinäkuisessa illassa voi tapahtua melkein mitä tahansa.

Tulevan kesän odotukset

Tulevan oopperakesän henkilökohtaiset ennakkosuosikit ovat Janáčekin Kuolleesta talosta ja Verdin Otello. Otello nousi suosikkilistalle, kun kuulin Club Opera -tilaisuudessa Minna Lindgrenin loistavan teosesittelyn. Otellon tarina meni saman tien luihin ja ytimiin. Sitä vaan mietin, että jos pelkkä teosesittely saa kyyneleet silmiin, niin Olavinlinnaan on varmasti varattava kassillinen nenäliinoja.

Kuolleesta talosta on kiinnostava erityisesti siksi, että se perustuu yhden suosikkikirjailijani Fjodor Dostojevskin teokseen. Odotan suurella innolla minkälaisiin sfääreihin Dostojevskin syvällinen ja pohtiva tyyli nousee oopperan keinoin.

Nähdään Olavinlinnassa ensi kesänä!

Lue lisää:

• Savonlinnan Oopperajuhlat keskiaikaisessa Olavinlinnassa
• Tapahtumat Savonlinnan seudulla