Pyhän Olavin patsas

Arkkitehti Jac. Ahrenberg suunnitteli Olavinlinnan restaurointitöitä 1910-luvulla. Hän tilasi linnan suojeluspyhimystä Pyhää Olavia esittävän suuren patsaan kuvanveistäjä Ville Vallgrenilta. Vallgren, joka työskenteli tuolloin Pariisissa, lupasi veistää hiekkakivestä n. kolmen metrin korkuisen patsaan ”för det orimligt billiga priset af 3500 mark.”. Patsaan kustannus vastasi huomattavaa osaa koko restaurointibudjetista, mutta Muinaistieteellinen toimikunta hyväksyi patsaan hankinnan, vaikka huomauttikin, että varat pitäisi käyttää mieluummin linnan kunnostamiseen.

Ahrenberg ja Vallgren olivat tehneet yhteistyötä jo aiemmin, sillä Ahrenberg oli toiminut aloitteentekijänä patsashankkeessa, jossa Viipuriin hankittiin Torkkeli Knuutinpoikaa esittävä patsas. Samankaltaiset Torkkeli Knuutinpojan ja Pyhä Olavin veistokset ovat asettelultaan peilikuvia. Ville Vallgrenin (1855-1940) tunnetuin teos lienee Helsingissä sijaitseva Havis Amanda -patsas.

Ahrenbergin suunnitelmana oli sijoittaa patsas Paksun Bastionin suureen oviaukkoon, mutta se sai sittenkin paikkansa Kuninkaansalista. Pyhä Olavi oli asetettu metrin korkuiselle jalustalle, ja patsaassa oli alun perin värejä sekä värikkäitä koristekiviä kruunussa sekä miekassa. 1920-luvulla patsas siirrettiin pääportille, jossa se monen vuosikymmenen ajan otti vastaan linnaan saapuvia ihmisiä. Siirron yhteydessä jalusta hävisi, ja olosuhteet sekä ilkivalta tekivät hallaa patsaan alkuperäiselle ulkomuodolle. Viimeisimmän restauroinnin yhteydessä 1970-luvulla Pyhä Olavi sai palata kunnostettuna jälleen sisätiloihin ja on siitä lähtien vartioinut Keskushallia.

Olavinlinna on avoinna ympäri vuoden, katso tarkemmat aukioloajat

Lisätiedot

Ilmainen WiFi
Ei